Yasminen toimintaa

Oulun itämaisen tanssin yhdistys Yasmine ry perustettiin Oulussa vuonna 1994. Yhdistyksemme tavoitteena on koota yhteen itämaisen tanssin harrastajia Pohjois-Suomen alueella. Toimimme yhteistyössä valtakunnallisen Seitsemän Hunnun Tanssi ry:n, Masrah ry:n ja muiden itämaisen tanssin yhdistysten kanssa, joten kauttamme saa tietoa itämaisen tanssin kuulumisista myös muualta Suomesta ja maamme ulkopuolelta!

Järjestämme itämaisen tanssin opetusta lyhytkurssien ja viikkotuntien muodossa, ja autamme myös itämaisen tanssin esitysten järjestämisessä.

Tärkeä osa tanssiharrastusta on tutustuminen muihin harrastajiin. Järjestämmekin itämaisia illanviettoja syys- ja kevätkokouksen yhteydessä, sekä silloin tällöin muutenkin. Suurin osa yhdistyksen voimavaroista keskitetään opetukseen ja lajista tiedottamiseen. Yhdistys pyrkiikin, sisaryhdistystensä tavoin, nostamaan itämaisen tanssin sille kuuluvalle paikalle muiden etnisten tanssien joukkoon. Pyrimme myös määrätietoisesti nostamaan itämaisen tanssin opetuksen tasoa Pohjois-Suomen alueella tuomalla paikkakunnalle huippuopettajia koti- ja ulkomailta, sekä kouluttamalla omia opettajiamme.

Itämainen tanssi

Itämainen tanssi on viime vuosina kasvattanut suosiotaan etnisten tanssien joukossa huimasti. Itämainen musiikki on myös suosittua, vaikka soittimet ja rytmit ovat länsimaalaiselle outoja.

Itämainen tanssi sai alkunsa tuhansia vuosia sitten Lähi-idässä, ja tanssi on siitä saakka ollut pääasiassa naisten esittämää. On otaksuttu, että itämainen tanssi olisi saanut alkunsa eräänlaisena hedelmällisyyskulttina, tai että naiset helpottivat synnytyskipujaan tanssimalla. On myös arveltu, että tanssi olisi alkujaan ollut osa uskonnollisia rituaaleja. Itämainen tanssi on meidän päivinämme dynaamista ja naisellista tanssia, jossa musiikkia tulkitaan kaikilla kehon osilla.

Liikkeet ovat hyvin maanläheisiä ja voimakkaita, mutta samalla joustavia ja pehmeitä. Niitä tehdään lantiolla, vatsalla, rintakehällä, hartioilla, päällä ja käsillä. Itämaisessa tanssissa, kuten muissakin tansseissa, korostetaan isolaatiota, eli työtä tekevän ruumiinosan eristämistä muusta kehosta.

Tanssitekniikkansa vuoksi itämainen tanssi liikuttaa tehokkaasti lanne- ja rintarankaa; alueita, jotka monilla nykynaisilla ovat liikunnan puutteessa tai työn yksipuolisuuden takia jumiutuneet. Monet tanssiliikkeet ovat voimakkaita ja vaativat oikeaa tekniikkaa, jotta tanssija ei rasita kehoaan väärin. Oikean tekniikan oppiminen on tärkeää, mutta tanssiessa kunto ja rentous löytyvät yllättävänkin nopeasti.

Aloittamisen helppous ja kehollisten vaatimusten puuttuminen ovatkin ehkä suurin syy siihen, että itämaista tanssia uskaltaa – ja kannattaa – ryhtyä harrastamaan myös aikuisena. Lähi-idässä naisihanne on pyöreämpi kuin meillä länsimaissa, joten itämaisen tanssin harrastaja saa vapaasti käyttää keskikehoaan sen koosta riippumatta! Uusien ulottuvuuksien löytäminen omasta kehosta on hauskaa ja saa aikaan onnistumisen tunteita jo ensimmäisiltä tanssitunneilta lähtien. Itämaisen tanssin aloittaminen on helpointa ja turvallisinta ammattitaitoisen opettajan kanssa. Tanssitunnin varusteiksi sopivat jumppapuku ja lantion leveimmälle kohdalle sidottava huivi.

Jalat ovat perinteisesti paljaat. Arabimaissa naiset tanssivat löysissä mekoissa ja huivi sidotaan korostamaan lantion paikkaa. Lähes kaikki Suomessa opetettava itämainen tanssi on ns. klassista egyptiläistä tyyliä, johon ei kuulu paljas keskivartalo. Muun muassa tämän vuoksi itämaisen tanssin harrastajat eivät kutsu lajia napatanssiksi, vaan arabiankielisen nimensä Raks Sharki (tanssi idästä) mukaan itämaiseksi tanssiksi. Lisää tietoa itämaisesta tanssista, sen harrastamisesta ja harrastajista antavat mm. Oulun Itämaisen Tanssin yhdistys Yasmine ry ja valtakunnallinen Seitsemän Hunnun Tanssi ry.

Kirjastosta voi kysellä arabimusiikkia ja Sirke Seppäsen suomenkielistä kirjaa "Itämainen tanssi". Parhaiten itämaiseen tanssiin ja musiikkiin tutustuu kuitenkin tanssien ja soittaen itse. Toivotamme lukijat sydämellisesti tervetulleeksi tutustumaan tähän iloiseen ja kansanomaiseen, vaan ei arkipäiväiseen tanssiin!