Itämainen tanssi
Itämainen tanssi on Lähi-idästä kotoisin oleva tanssi, joka voidaan jakaa sosiaaliseen muotoon raqs
baladiin ja esittävään muotoon raqs sharqiin, jota esittävät enimmäkseen naiset. Arabiankileinen
sana “raqs sharqi” tarkoittaakin kirjaimellisesti tanssia idästä. Itämaisen tanssin esittävä muoto on
syntynyt 1800-1900 -lukujen vaihteessa, mutta tanssin itsensä oletetaan olleen olemassa jo paljon
kauemmin. Itämainen tanssi on perinteisesti soolotanssia, mutta tanssia voidaan esittää myös
ryhmäsovituksina.
Tanssille ominaista ovat pehmeät ja sulavat liikkeet sekä terävät aksentoidut liikkeet ja värinät.
Itämaisessa tanssissa pyritään liikkeiden isolaatioon eri kehon osissa. Vaikka itämaisessa tanssissa
korostuu lanne- ja rintarangan liike, tanssi on kuitenkin kokonaisvaltainen laji, johon kuuluvat
myös tietyt askeleet ja käsien liikkeet. Tanssiharrastus vahvistaa syviä keskivartalon ja
lantionpohjan lihaksia sekä lisää rangan liikkuvuutta. Laji sopiikin erinomaiseksi vastapainoksi
esimerkiksi istumatyötä tekeville. Tanssiliikkeitä tehdessä tärkeää on liikkeiden tekniikka, jotta
keho ei kuormitu haitallisesti.
Itämainen tanssi sopii kaikille iästä, sukupuolesta tai kehon koosta riippumatta. Laji ei vaadi
aloittamiseen aikaisempaa tanssitaustaa tai kovaa fyysistä kuntoa, mutta se tarjoaa haasteita
myös kokeneelle liikkujalle tarkkutta vaativan kehon hallinnan vuoksi. Itämaisen tanssin opettelu
on hauskaa ja antoisaa usein jo ensimmäisistä tunneista lähtien. Tanssissa voidaan myös
hyödyntää erilaisia välineitä kuten esimerkiksi huivia, keppiä tai sormisymbaleita eli zillejä.
Itämaisesta tanssista on aikojen myötä tullut suosittu harrastus ympäri maailman. Suomessa
opetetaan enimmäkseen egyptiläistä tyyliä, mutta myös tanssin uudemmat fuusiotyylit ovat
nykyään suosittuja. Itämaisen tanssin monipuolisuuden vuoksi siinä riittääkin opeteltavaa pitkäksi
aikaa ja tanssiharrastuksen kautta on mahdollista tutustua myös itämaiseen kulttuuriin ja
musiikkiin.